Vappuviikko!

Rakastan vappua! Vappu on kevään etappi, joka on lupauksia ja mahdollisuuksia täynnä. Kesä on ihan kulman takana ja kevään lapsen mielestä vuoden kivoimmat kuukaudet siinä samalla. Rakastan myös joulua, mutta se on toinen tarina se! 

Vapusta puhuttaessa ei voi vähätellä perinteisten vappuherkkujen, kuten munkkien, munkkien ja mainitsinko jo munkkien olennaista roolia. Tähän mennessä olen pitäytynyt muiden leipomissa munkeissa, tai itseleipomissani donitseissa, jotka kaikessa neroudessaan ovat ehkä maailman helpoin vappumunkkien korvike, ellei valmiita rinkeleitä oteta lukuun. Tänä vuonna aion uskaltautua vappumunkkien paistoon itsekin; jos homma menee putkeen, enkä polta itseäni tai taloa, tulkoon siitä uusi vappuperinne perheeseemme. Toinen it-juttu vappuun liittyen on kuohujuoma. Koska tänään on nähtävästi päivä, jolloin rakastan yhtä ja toista, niin yllätyttekö, jos kerron rakastavni myös kuplajuomaa! Tämän hetken suosikkikuplat ovat cavaa, joka on hiljattain päässyt omassa henkilökohtaisessa rankingissani syrjäyttämään proseccon. Ainakin toistaiseksi.

Vappu siis on erittäin jees, bueno, tai mitä kaltaiseni neljänkympin korvalla keikistelevät keski-ikäiset nyt tapaavatkaan sanoa. En edes viitsi ajatella miten noloa on teinareiden ja parikymppisten mielestä käyttää sanontaa "erittäin jees" koska, let's face it, käyttäisin sitä jokatapauksessa. Itselleni vappu saapuu siis sillä, että lasissa kuohuvat kuplat ja suupielet ovat munkkien syömisen jäljiltä sokerissa.

Jos saa toivoa - ja miksi ei saisi - toivon vappuviikonlopulta myös hieman keväisempää säätä, kuin mitä sääherra menneenä viikonloppuna tarjoili. Onneksi koko viikonlopun kestäneen lumimyräkän jäljet alkavat hiljalleen olla jälleen sulaneet, sillä huhtikuun viimeisille päiville ajoittuva takatalvi ja lumimyrsky ei vaan voi olla mitään muuta, kuin pelkkää kökköä.

Vapun lisäksi mielessä ovat viime päivinä pyörineet myös lomareissut. Laskeskelin, että siitä on pian kaksi vuotta, kun viimeksi olen hypännyt sinivalkoisille siiville ja lentänyt Välimeren lämpöön. Olen siinä(kin) järkyttävän etuoikeutetteu ja häpeissäni myönnän, että väliin jääneet reissut ovat omalla kohdallani ne ainoat asiat, joista olen koronavuoden aikana joutunut luopumaan. On siis todellakin ensimmäisen maailman ongelmia valittaa, että ei pääse auringon alle rentoutumaan ja irrottautumaan arjesta. Niin tai näin, en liene ainoa, jonka mieli palaisi reissuun ja keho täysin rentoutuneena altaan reunalle tai rannalle makaamaan. Lapsiperhe-elossa aurinkolomat ovat itselleni keino päästä kokonaan ja ihan täydellisesti irti arjesta ja sen askareista, joten paheksukoon ne, jotka tahtovat, mutta ikävöin kovasti näitä irtiottoja. Ilmassa on ollut kevään mittaan uupumusta ja uskalsin itselleni vasta äskettäin myöntää miten isoa roolia vuotuiset reissut lämpimään jaksamisessani näyttelevätkään. Onneksi aletaan olla jo vahvasti voiton puolella korona-taistossa ja rokotekattavuuskin kasvaa koko ajan!

Olen viime aikoina potenut myös jonkinlasita huijarisyndroomaa, jonka arvelen olevan yhteydessä uupuneeseen ja nuutuneeseen fiilikseeni. Yritän tietoisesti päästä niskan päälle tässä oman pääni sisällä käytävässä taistelussa, jossa vastapuoli - lue uupumukseni ja sen aiheuttama epävarmuuteni - yrittää kuiskia korvaani, että luulen vain osaavani kirjoittaa ja oikeasti huijaan kaikkia, itseni mukaanlukien. Saattaa siinä olla totuuden hippunenkin, mutta koska harjoitus tekee mestarin ja kirjoittaminen ruokkii kirjoittamista pyrin kirjoittamaan joka päivä jotain. Se jotain olisi hyvä julkaista myös täällä, Tarinoissa Tarinoista, mutta välillä itsekriittisyys tukahduttaa luovuuden, tiedättehän. Eräänä yönä alitajuntani oli tehnyt ilmeisen kovasti töitä ja mielessäni pyöri tarinavyyhti, jonka alku oli välittömästi laitettava papaerille. Siitä vaikuttaisi syntyvän ehkä novelli, joten ehkä Tarinoita Tarinoista olisi sille otollinen alusta päästä julki.

Jätän asian mietintämyssyyn ja luonnoskansioon.

Until next time,

-E-

Kuva: Pixabay